Todellakin tämä on olevinaan lukublogi, mutta en kerta kaikkiaan ennätä lukemaan yhtään mitään. Ishiguroon tartuin jo uudemman kerran mutta sitten lukeminen jäi kaiken kiireemmän jalkoihin. Ajattelin vain päivittää että täällä ollaan ja yritetään kyllä lukea!
Tietyllä tavalla hieman turha tämäkin blogikirjoitus, jos ajattelee että kyseessä on lukublogi. Eräs esimiehistäni kirjoittaa sisäisiä sähköposteja ja tiedotteita - ei siinä mitään, mutta jokaisessa viestissään hän pahoittelee kun ei varmaan tämäkään tule ajoissa ja kun ei sitä ja tätä ole nyt ennättänyt tarkistamaan tai tekemään. Viestit olisivat paljon mieluisampia lukea kun niissä olisi ainoastaan se asia. Ei minulle kuulu eikä minua liikuta se, ehtiikö hän tehdä työtään. Jos hän ei sanoisi ettei ole ennättänyt tehdä jotain määräpäivään mennessä, en varmaan edes huomaisi koko asiaa. Mitä ihmisestä kertoo se, jos jokainen viesti alkaa anteeksipyynnöllä ja pahoittelulla? Pitäisikö häntä sääliä, ymmärtää, kehua, vai mitä? Sanoa hänelle, että älä välitä, olet ihan yhtä arvokas ja tärkeä ihminen vaikka et kaikkea ennätäkään.
Siksi en mitenkään pahoittele etten ole ennättänyt lukea. Arki vaan nyt on ottanut minusta niskalenkin ja silloin kun minulla on hetki aikaa, en jaksa enää lukea mitään, korkeintaan katsoa aivot narikassa televisiosta jotain lempisarjoistani. Muutaman kuukauden päässä häämöttää jo helpommat ajat, joten ehkä sitten tartun kaikkiin niihin kirjoihin joista nyt haaveilen.
